Vapaaehtoistoiminta

VAPAAEHTOISTYÖTÄ VANHUSTEN PARISSA

Kiteen Eläkkeensaajat on ollut mukana vanhusten ulkoilutus- ja kerhotoiminnassa jo vuosia. Toiminta alkoi aikana, kun kunta oli vastuussa vanhusten ” Hyvän olon” ohjelmasta. Toiminta sujui silloin luontevasti. Käydessämme meidät ohjattiin suoraan ulkoiluun lähtövalmiina olevien vanhusten luo. Kerhotoiminta Veteraanitalolla Laatokantiellä ja Harjulassa alkoi samoihin aikoihin. Siun soten tultua monet käytännöt muuttuivat, nyt pitää esimerkiksi tietää, ketä ulkoilutetaan ja jututetaan.

Lähihoitajat kyselivät valmiuttamme käydä yksinasuvien vanhusten luona. Tähän lupauduimme ja nykyisin teemme kotikäyntejä heidän luonaan jututtamassa ja tarvittaessa ulkoiluttamassa. Itsekin alamme tulla vanhaksi, joten olisi tarvetta saada lisää ihmisiä joukkoomme, jotta voisimme harventaa käynti- ja ulkoilutusvuoroja.

Kesän avajaiset on pidetty perinteisesti kesäkuun alussa Laatokantien veteraanitalolla. On paistettu makkaraa ja pientä ohjelmaakin on ollut. Tarkoitus on jatkaa perinnettä tulevanakin kesänä, mikäli koronatilanne sallii.

Teksti: Taisto Havukainen

Kuvat: Taisto Havukainen

VAPAAEHTOISET HYVÄN MIELEN TUOJINA

Kiteen Eläkkeensaajilla on vapaaehtoisvoimin tapahtuvaa ulkoilutus- ja kerhotoimintaa kahdessa kohteessa. Harjulan palveluasumisenyksikössä ja Laatokantien Senioritalolla. Vapaaehtoisten pyörittämiä kerhoja on kaksi kertaa kuukaudessa Harjulassa ja kerran kuukaudessa Laatokantiellä. Laatokantien Seniorikodissa Kiteellä vietettiin yhteisöllistä pikkujoulua. Yhteiset joululaulut loivat lämpöisen tunnelman, joulupuurot ja kahvit nautittiin.

Kiteen Eläkkeensaajien vapaaehtoiset Marja-Leena Hassinen ja Rauni Kinnunen toimivat vapaaehtoistyössä suuressa roolissa. He käyvät kerran viikossa tapaamassa vanhuksia ulkoilun merkeissä. Kerhot toteutetaan Seniorikodin kerhohuoneella. Jumpalla aloitetaan, pientä ohjelmaakin on, yhteislaulua, runoja ja sitten lopuksi kahvitellaan.  - Pikkujoulun lomassa heillä oli aikaa pohtia myös vapaaehtoistyön nykytilaa ja tulevaisuutta. Kaksi virkeää Seniorikodin asukasta kertoi auliisti elämästään Seniorikodilla ja siitä, miten he kokevat eläkeläisten kohtelun.

Issakaisen Lempi kertoo asuneensa Seniorikodilla jo toistakymmentä vuotta. Alun perin hän on muuttanut sinne miehensä kanssa, mutta jäänyt leskeksi kymmenisen vuotta sitten. Tyypilliseen tapaan Pohjois-Karjalassa menneinä vuosikymmeninä maaseudun oloissa mies on tehnyt metsätöitä ja Lempi hoitanut lapsia kotona. Elämä on ollut taloudellisesti niukkaa, mutta muuten ihan hyvää. Ei ollut sähköjä, ei tullut lämmintä vettä asuntoon. Hän kertoo viihtyneensä hyvin Senioritalossa. Lempi on aamuihmisiä ja niinpä aamuinen kävelylenkki on tuonut virkeyttä päivään, mutta nyt jalat ovat alkaneet heikentyä ja lenkkeily on jäänyt. Eläkkeen hän kertoo riittävän vuokraan, mutta ylimääräiseen törsäilyyn ei jää rahaa. Hoito on ollut hyvää ja aina, kun on apua tarvinnut, on sitä myös saanut. Hoitajien Lempi kertoo olevan ystävällisiä ja huumorilla hän kertoo, ettei pahanilkisiä ole kohdalle sattunut.
Eläkkeensaajien vapaaehtoisia hän kiittää kovasti ja sanoi pelottavan, jos he eivät tulisikaan. Hyviä ihmisiä ovat ja auttavaisia, kun he tulevat, se on viikon paras päivä. Lempi kertoo olleensa ikänsä raittiina, ei alkoholia, ei tupakkia ja ystävällisyys kanssakulkijoita kohtaan on elämässä tärkeää. Tässäpä sitä on elämänohjetta, millä pärjää pitkälle.

Vaittisen Helmi on asunut Senioritalossa 16 vuotta, samoin hän on muuttanut sinne miehensä kanssa, mutta jäänyt leskeksi kymmenisen vuotta sitten. Helmi on itsekin pitänyt aiemmin kerhoa täällä Senioritalossa. Helmi on alkujaan Savonlinnan seudulta, kertoo olleensa aikanaan 6 vuotta työssä vanhainkodilla. Hän on saanut innostuksen vapaaehtoistoimintaan jo lapsuudenkodista, jossa vanhemmat tekivät hyväntekeväisyystyötä. Kertoo viihtyneensä hyvin Senioritalossa. Täällä naapurit ovat ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, heti jos ketä ei näy liikkeellä, niin tullaan katsomaan vointia. Helmi on sitä mieltä, että Suomessa ei kohdella hyvin eläkeläisiä ja Kiteelläkin pitäisi huomioida vanhat ihmiset paljon paremmin. Eläkkeellä olevien neuvonta on huonoa, jos ei itse ota asioista selvää, kukaan ei tule esittämään mitä tukea esim. Kelalta olisi oikeutettu samaan. Monilla  lääkekulut ovat todella suuret tuloihin nähden ja tuki olisi tarpeen. Hyvin suuri kiitollisuus on vapaaehtoisia Eläkkeensaajia kohtaan, heidän tarjoamastaan avusta ja yhdessäolosta. Tapaamiset ja kerhohetket auttavat jaksamaan ja tuovat hyvän mielen. Haaveita pitää elämässä olla ja ei saa luovuttaa, toteaa elämänmyönteinen Helmi.

Vapaaehtoisilta kysyttäessä, kuinka kauan he ovat vapaaehtoistoimintaa tehneet, Marja kertoo aloittaneensa vuotta aiemmin, mutta yhdessä Raunin kanssa he ovat toimineet noin neljä vuotta. Mikä sitten motivoi ja mitä vapaaehtoistoiminta on antanut? Kun näkee ihmisten tyytyväisyyden ja huomaa, miten paljon se merkitsee autettaville. Rauni kertoo ensisijainen motivaation lähteen olevan auttamisen halu, hän ajatteli jo töissä ollessaan eläkkeelle päästyään aloittavansa vapaaehtoisen auttamistyön. Vanhusten iloisuus ja myönteinen suhtautuminen saa mielen itselläkin iloiseksi, kertovat Marja ja Rauni. Ja Seniorikodilla odotetaan aina jo seuraavaa tapaamiskertaa. Pohdittaessa vapaaehtoistyön nykytilaa ja kehittämistä yhdistyksessämme ensiarvoisen tärkeää olisi saada aktivoitua lisää ihmisiä auttamistyöhön. Tarvetta kyllä olisi, kun palkattuja työntekijöitä on vähän. Asian esillä pitäminen, siitä puhuminen lienee ainoita keinoja, koska mitään pikaista taikatemppua ei asian ratkaisemiseksi varmaan ole.